Am I French yet?

Viime viikonloppu vierähtikin Millan kanssa täällä Pariisissa. Oli ihanaa kuulla vaihtokokemuksia Pariisin ulkopuolelta, sillä Milla on tällä hetkellä vaihdossa Kööpenhaminassa. Vielä ihanampaa oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa ystävää, jonka on tuntenut jo ennen vaihtoon lähtöä. Itsekseen ei tule enää pyörittyä päämäärättömästi pitkin katuja, mutta Millan kanssa tunteja Pariisin kaduilla kertyi vaikka kuinka paljon.

Palais Royalin pihalla oli jo kevään värejä!

Puhuimme kävelylenkeillämme paljon vaihtofiiliksistä ja molemmat olivat samaa mieltä yhdestä tuntemuksesta. Millalle Köpis ja minulle Pariisi on tuttu, mutta silti vieras. Milla tiivisti ajatuksen hyvin: " Vähän niinkuin olis jonkun luona kylässä. Sen tuntee mutta ei oo kuitenkaan kotona". Mulla on Pariisin kanssa juuri samanlainen fiilis. Pitkin katuja kulkiessamme oli tunne että ympäristö on tuttu ja kulkemista metrolla ym. ei tarvinnut miettiä lainkaan, mutta silti välillä karttaa vilkaistessani tuli se olo, että ei täällä osaakaan vielä olla ja mennä. Tällä hetkellä elän siis erikoista arjen ja jonkun toisen ihmeellisen olotilan välimuotoa :D. Kaikki arkeen liittyvät paikat ovat todella tuttuja ja metrossakin voi selata puhelinta ja jotenkin sitä vaan hyppää oikealla asemalla pois. Mutta heti kun lähdenkin uusiin kaupunginosiin ja uusille kaduille, google maps on paras ystäväni. Tietenkin kyseessä on niin valtava kaupunki, että katujen kunnolliseen tuntemiseen menisi useita vuosia. 

Tietyt ranskalaiset tavat ovat jo sulautuneet omaan käyttäytymiseen, esimerkiksi poskipusut tavatessa ja hyvästellessä. Henkilökohtainen tila on pienentynyt niin tervehtimiskäytätöjen, ahtaiden katujen kuin metronkin ansiosta. Päivärytmi on muuttumut paria tuntia myöhemmäksi ja patonki on ihan hyväksyttävä lounas. Kuitenkin pesen tiskini tiskiharjalla (sanon hyi limaisille pesusienille!) ja iloitsen kun kaupasta löytyy edes hitusen tummempaa leipää. 

Huomenna sitten onkin ystäväni Nooran vuoro saapua Pariisiin. Eli huomenna saan myös ruisleipää! <3 Ihanaa näyttää kaupunkia tänne matkaaville ystäville, sillä samalla tulee itse ihasteltua tätä kaupunkia ihan eri tavalla kuin arjen hulinassa!

Chiliä mä metsästän..

Taas on vierähtänyt melkein pari viikkoa Pariisissa. Aika täällä kuluu kuin siivillä, jostain syystä on aina viikonloppu.. :D Tällä viikolla viikonloppu alkoi jo keskiviikkona kello 13, en valita. Ohjelmassa on ollut ihanaa ruuanlaittoa suomalaisen ystäväni Marian kanssa, eilen Louis Vuittonin näyttelyä Grand Palaisissa sekä illalla chilin metsästystä.

Kyllä, siis chilin metsästys on täällä oma ohjelmanumeronsa. Avokadopastan kriittinen ainesosa punainen tuore chili ei ole Pariisin kaupoissa itsestäänselvyys. Lupasin tehdä eilen illalla ranskalaiselle ystävälleni Suomessa kuuluisaa avokadopastaa. Olin jo aiemmin huomannut, että suurehkon lähikauppani valikoimassa ei ole chiliä (ja jos myyjiltä kysyy chiliä, he lyövät käteen vihreitä kapeita paprikoita), joten lähdin muutaman korttelin päähän toiseen kauppaan. Tunnin ja kolmen kaupan jälkeen palasin lähikauppaani ostoksille ilman chiliä. Samalla reissulla huomasin, että myöskään tuore basilika ei ole hevi-osaston vakiovaruste. Persiljaa sentään löysin, tosin saunavihdan kokoisessa nipussa. Chiliä kuulemma myydään joissain pienissä kaupoissa 10. ja 18. kaupunginosassa, siispä täytyy joku päivä lähteä chilinmetsästys-excursiolle..

Muutenkin ruokakaupassa käynti on täällä aina oma seikkailunsa. Omasta mielestäni Suomen kaupoissa tavarat ovat hyvin loogisessa järjestyksessä ja valikoima on pienissäkin kaupoissa laaja. Käytin torstaina yli tunnin lähikauppani valtavalla jogurttihyllyllä etsiessäni korviketta maitorahkalle. Henkilökunnan ilmeistä päätellen näytin jogurttivarkaalta syynätessäni jokaisen paketin ravintoarvoja. Lopulta löysin jotain melkein Suomen maitorahkaa muistuttavaa jogurttia/rahkaa, joten ihmettelevät katseet olivat sen arvoisia.

Myös kuntosaliongelma on ratkaistu! Suuntasimme Marian kanssa valtavaan urheiluvälinekauppaan ja ostimme käsipainot, steppilaudat sekä kahvalliset kuminauhat. Tähän väliin voidaan todeta, että ruuhkametro ja steppilaudan kanssa matkustaminen on lyömätön yhdistelmä. Alakerran naapurilla on varmasti ollut viime aikoina ihmeteltävää, äänieristys kun on mitä on.

Ensi viikolla koittaakin jo pari mid term examia. Tuntuu, etteivät kurssit ole vielä edes kunnolla alkaneet ja nyt on jo puolivälin paikka. Täytyy ehkä siis tänään tai huomenna vähän silmäillä että mistä on kyse.. :D