torstai 26. toukokuuta 2016

Paluun jälkeen


Moikka, hetki on taas vierähtänyt ja nyt kirjoitankin tätä postausta koti-Suomesta. Ennen paluuta reissasin parissa aivan ihanassa kohteessa ja sain vielä ystävän käymään viime metreillä! Viimeiset päivät vietin ystäväni Marian luona, sillä oma kämppä meni jo seuraavalle asukkaalle. Seuraava muutto onkin jo sitten Helsinkiin ensi viikon maanantaina, joten kuukauden sisään on mahtunut kämpästä toiseen muutto, maasta toiseen muutto ja vielä kaupingista toiseen muuttaminen! Pakkaamisen voi siis luokitella jo ei niin rakkaaksi harrastukseksi.

Paluu Suomeen on ollut suurempi shokki kuin tammikuinen Pariisiin lähtö. Lähtöä itkettiin Pariisin päässä jo kauan ennen varsinaista lähtöpäivää ja monet hyvästit olivat vaikeita. Vitkastelin lentojen ostamisessakin viime hetkille asti :D. Nyt kaksi viikkoa kotona olleena alan taas tottua Suomen meininkiin ja onhan täällä myös ihan mukava olla.


Luonnollisesti minulta on paluun jälkeen kyselty että millainen se Pariisi sitten on. Neljässä kuukaudessa ehtii nähdä vain pienen siivun tästä valtavasta kaupungista, mutta voin jo sen perusteella sanoa Pariisin olevan monella tavalla erilainen kuin esimerkiksi lähtökaupunkini Jyväskylä. Ensimmäisissä postauksissani kerroin muutamia havaintoja Pariisista ja pariisilaisista, nyt hieman kauemmin havainnoinneena olen löytänyt paljon uusia seikkoja tästä kaupungista.

Tässä muutama havainto:

- Elämästä nautitaan. Pariisilainen on aina kiireessä, mutta ei turhaan rehki. Työpäivän jälkeen ei lähdetä hikoilemaan salille vaan istahdetaan ystävien kanssa ravintolaan hyvän ruuan, viinin ja juuston äärelle. Viinin juomisen voi toki aloittaa jo lounasaikaan, sillä ruokajuomaahan se on.. Kaloreita ei lasketa, mutta metron portaat ja ketjupolttaminen pitävät pariisilaiset hoikkana.

- Kodin merkitys on pieni. Ihmiset asuvat ahtaasti, sillä koti on vain lepäämispaikka. Itsekin selvisin paremmin kuin hyvin 10 neliössäni, sillä astuin ovesta ulos 9 aikaan aamulla ja palasin usein noin 14 tuntia myöhemmin.

- Pienien kotien pienet keittiöt eivät innosta kokkaamaan, eikä se myöskään sovi pariisilaiseen elämäntyyliin. Suurin osa ruuasta syödään ulkona tai haetaan mukaan. Pariisi on pullollaan kotiinkuljetusfirmoja ja melkein jokaisesta ravintolasta voi tilata ruuat myös kotiovelle.

Aivan ihana vegepaikka Le Tricycle. 

- Kodit voivat olla monta sataa vuotta vanhoissa rakennuksissa, joten avainten lisäksi saat tusinan kikka kolmosia, joilla lukot, hanat, pesukoneet ja internet toimivat. Putkiremontille ei taida ranskaksi olla edes käännöstä, joten ilmastointiteipillä korjatut putket on ihan ok. :D

- Asiakas ei ole oikeassa.

- Pariisissa on oikeasti alueita, joihin ei kannata mennä varsinkaan ilta-aikaan. Valtavassa kaupungissa keskittymät ovat paljon isompia ja alueiden välinen ero voi olla suuri.

- Voit pukea päälle ihan mitä vaan. Paitsi juoksuhousut.

- Mielenosoittaminen ja valittaminen on hyväksyttyä ja Pariisista löytääkin joka päivä pienemmän tai suuremman mielenosoituksen. Kun suomalaiset jupisevat päätöksistä kotona, pariisilainen on jo ulkona kylttien kanssa huutamassa.

- Aito pariisilainen ei pidä Pariisista, mutta ei voisi kuvitella asuvansa missään muualla.


Itse rakastuin Pariisiin ihan täysillä. Kesällä olisi tarkoitus käydä lievittämässä ikävää, mutta ollaan nyt hetki Suomessa!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Viimeistä viedään!

Taas on vierähtänyt tovi viime päivityksestä, täällä päivät kyllä kuluu kuin siivillä. Huomenna on viimeisen final examin aika ja sitten onkin lukukausi opintojen puolesta paketissa. Lukukausi oli tosi lyhyt ja tuntuikin, että viimeiset luennot koittivat heti kun oli päässyt aiheeseen sisään. Jokaista kurssia oli vain noin 10 luentokertaa, joka on kyllä vähäinen määrä. Koulussa istumisen vähyys ei tietenkään itseäni haitannut, sillä aikaa on jäänyt paljon ihanan Pariisin tutkimiseen.

Koulu täällä on ollut erilaista ja vähän helpompaa kuin Suomessa. Kurssit ovat enimmäkseen keskustelua ja ryhmätöitä, mikä poikkeaa suuresti massaluennoista, joilla käyn Suomessa. Kurssit tosin ovat antaneet lisää yleissivistystä ja kansainvälistä osaamista, sillä kursseilla käsitellään isoja ulkomaisia yrityksiä, joista minulle monet olivat täysin uusia. Kursseilla on myös käsitelty laajemmin yritysten toimintaympäristöä kuin itse yrityksen toimintaa kuten kirjanpitoa tai johtamista. Kevät on siis antanut hyvin uutta näkökulmaa ja tukea jo Suomessa käymiini opintoihin.

Tosin final examit ovatkin sitten olleet ihan laidasta laitaan. Kokeessa on pärjännyt joko maalaisjärjellä ja hieman runoilemalla tai sitten koe on ollut paljon vaikeampi kuin itse kurssi. PSBssä ollaan tarkkoja poissaolojen suhteen ja kokeissa onkin tullut huomattua että tunneilta on jäänyt jotain päähän. Voisi tästä viisastuneena käydä Suomessakin enemmän luennoilla vaikka siellä ei olisikaan pakko istua.

Nyt täytyy palata vielä lukemisen pariin hetkeksi ennen huomista koetta. Sitten saankin heittää aurinkorasvan ja passin laukkuun ja lähteä tiistaina Marokkoon!

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Asuntoasiaa

Ajattelin kerrankin kirjoittaa hieman oikeaa asiaa ja avata Pariisin asumiskäytäntöjä.

Itse lähtiessäni vaihtoon en saanut kouluni kautta minkäänlaista apua asunnon hankkimisen suhteen. Muutamia ranskankielisiä asunnonhakusivustoja linkattiin ja vinkattiin miltä alueilta ei kannata hankkia asumussta. Tuntematon kaupunki toisessa maassa ei ole se helpoin paikka etsiä asuntoa, mutta tietoa saa yllättävän paljon kärsivällisesti googlailemalla.

Asunnon löytäminen täältä on silti omanlaisensa sirkus. Ellet puhu todella hyvin ranskaa ja lompakko pursua ylimääräistä rahaa, voi asunnon etsiminen olla tuskaa. Asuntomarkkinat ovat hyvin nopealiikkeiset ja asunnot tulevatkin markkinoille noin viikkoa tai paria ennen vapautumista, sillä kysyntä on niin kova. Varsinkin ulkomailta käsin asunnon metsästys on haastavaa, sillä jos asuntohakemukseen vastataan, näyttö on yleensä samana tai seuraavana päivänä. Toisaalta ymmärrän käytännön, sillä hakijamäärät ovat valtavat ja sopiva kandidaatti löytyy varmasti päivässä tai parissa. Eräs pariisilainen ystäväni on tällä hetkellä etsinyt asuntoa noin neljä kuukautta ja viimeisimmässä näytössä hän kuuli, että kyseiseen asuntoon on 90 hakijaa. Ei siis ihan helppo homma paikallisellekaan.

Toinen este usein on Pariisin hintataso. Muutamat vaihtariystäväni maksavat hurjia summia studioistansa (yksiöitä kutsutaan täällä studioiksi). Keskihinta 20 neliölle on suurin piirtein 800 euroa kuussa, mutta paremmalla alueella asuva kaverini maksaa 28 neliöstä 1500 euroa kuussa. Kohtuuhintaiset asunnot viedään siis käsistä ja hyvin kalliit asunnot lepäävät tyhjinä. Vaihtoehtoja tosin on paljon ja alueissakin eroavaisuuksia. Vuokranvälitysfirmojen kautta hankitut asunnot ovat tietenkin kalliimpia, sillä välitysfirma saattaa vetää vuokrasta pitkän pennin itselleen.

Pariisissa pieniä asuntoja onneksi riittää. Studiot ovat kooltaan noin 9 neliöstä ylöspäin ja sijaitsevat yleensä talojen ylimmissä kerroksissa. Asunnoista onkin siis usein aivan mahtavat näkymät! Eikä asian kanssa kannata masentua, sillä asioilla on tapana järjestyä. Suosittelen kaikille Suomesta Pariisiin lähteville tsekkaamaan Institut Finlandaisen sivut ja sen asuntopalstan. Sieltä löysin tämän vaihtoajan asumukseni suomalaiselta naiselta, joka asuu perheineen täällä Ranskassa. Helpotti valtavasti, että asunnosta pystyi kyselemään suomeksi ja hommat hoituivatkin suomalaiseen tapaan näppärästi

Siinä se on, pieni ja tehokas asumukseni. 
.

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Turistihommia

Kuun vaihde on ollut ja tulee olemaan täynnä meininkiä kun saan tänne Pariisiin ihania ystäviä käymään. Enää ei ole tullut niin turistipaikoissa käytyä, joten on kiva päästä pyörimään kohteisiin täällä vierailevien ystävien kanssa. Jotkin paikat jätin vaihdon alkupuolella täysin vierailematta, jotta olisi jotain ihan uutta nähtävää myöhemmin. Viime viikonloppuna uutta oli Notre Damen sisäpuoli, ulkoa olinkin sitä jo käynyt ihailemassa. Onneksi täällä on niin kaunista, että ei lainkaan haittaa pyöriä samoissa maisemissa uudelleen




Viime viikonloppu tuli siis vietettyä Nooran kanssa ja jo huomenna saan tänne Ellan! Turistikierrokset siis jatkuvat. Ensi viikolla kukaan ei sitten tulekaan tänne, vaan lähden itse moikkaamaan Maijaa Keeleen ja siitä viikonlopuksi matkaamme Lontooseen! 
   

torstai 25. helmikuuta 2016

Am I French yet?

Viime viikonloppu vierähtikin Millan kanssa täällä Pariisissa. Oli ihanaa kuulla vaihtokokemuksia Pariisin ulkopuolelta, sillä Milla on tällä hetkellä vaihdossa Kööpenhaminassa. Vielä ihanampaa oli kuitenkin nähdä pitkästä aikaa ystävää, jonka on tuntenut jo ennen vaihtoon lähtöä. Itsekseen ei tule enää pyörittyä päämäärättömästi pitkin katuja, mutta Millan kanssa tunteja Pariisin kaduilla kertyi vaikka kuinka paljon.

Palais Royalin pihalla oli jo kevään värejä!
Puhuimme kävelylenkeillämme paljon vaihtofiiliksistä ja molemmat olivat samaa mieltä yhdestä tuntemuksesta. Millalle Köpis ja minulle Pariisi on tuttu, mutta silti vieras. Milla tiivisti ajatuksen hyvin: " Vähän niinkuin olis jonkun luona kylässä. Sen tuntee mutta ei oo kuitenkaan kotona". Mulla on Pariisin kanssa juuri samanlainen fiilis. Pitkin katuja kulkiessamme oli tunne että ympäristö on tuttu ja kulkemista metrolla ym. ei tarvinnut miettiä lainkaan, mutta silti välillä karttaa vilkaistessani tuli se olo, että ei täällä osaakaan vielä olla ja mennä. Tällä hetkellä elän siis erikoista arjen ja jonkun toisen ihmeellisen olotilan välimuotoa :D. Kaikki arkeen liittyvät paikat ovat todella tuttuja ja metrossakin voi selata puhelinta ja jotenkin sitä vaan hyppää oikealla asemalla pois. Mutta heti kun lähdenkin uusiin kaupunginosiin ja uusille kaduille, google maps on paras ystäväni. Tietenkin kyseessä on niin valtava kaupunki, että katujen kunnolliseen tuntemiseen menisi useita vuosia. 



Tietyt ranskalaiset tavat ovat jo sulautuneet omaan käyttäytymiseen, esimerkiksi poskipusut tavatessa ja hyvästellessä. Henkilökohtainen tila on pienentynyt niin tervehtimiskäytätöjen, ahtaiden katujen kuin metronkin ansiosta. Päivärytmi on muuttumut paria tuntia myöhemmäksi ja patonki on ihan hyväksyttävä lounas. Kuitenkin pesen tiskini tiskiharjalla (sanon hyi limaisille pesusienille!) ja iloitsen kun kaupasta löytyy edes hitusen tummempaa leipää. 

Huomenna sitten onkin ystäväni Nooran vuoro saapua Pariisiin. Eli huomenna saan myös ruisleipää! <3 Ihanaa näyttää kaupunkia tänne matkaaville ystäville, sillä samalla tulee itse ihasteltua tätä kaupunkia ihan eri tavalla kuin arjen hulinassa!

lauantai 13. helmikuuta 2016

Chiliä mä metsästän..

Taas on vierähtänyt melkein pari viikkoa Pariisissa. Aika täällä kuluu kuin siivillä, jostain syystä on aina viikonloppu.. :D Tällä viikolla viikonloppu alkoi jo keskiviikkona kello 13, en valita. Ohjelmassa on ollut ihanaa ruuanlaittoa suomalaisen ystäväni Marian kanssa, eilen Louis Vuittonin näyttelyä Grand Palaisissa sekä illalla chilin metsästystä.


Kyllä, siis chilin metsästys on täällä oma ohjelmanumeronsa. Avokadopastan kriittinen ainesosa punainen tuore chili ei ole Pariisin kaupoissa itsestäänselvyys. Lupasin tehdä eilen illalla ranskalaiselle ystävälleni Suomessa kuuluisaa avokadopastaa. Olin jo aiemmin huomannut, että suurehkon lähikauppani valikoimassa ei ole chiliä (ja jos myyjiltä kysyy chiliä, he lyövät käteen vihreitä kapeita paprikoita), joten lähdin muutaman korttelin päähän toiseen kauppaan. Tunnin ja kolmen kaupan jälkeen palasin lähikauppaani ostoksille ilman chiliä. Samalla reissulla huomasin, että myöskään tuore basilika ei ole hevi-osaston vakiovaruste. Persiljaa sentään löysin, tosin saunavihdan kokoisessa nipussa. Chiliä kuulemma myydään joissain pienissä kaupoissa 10. ja 18. kaupunginosassa, siispä täytyy joku päivä lähteä chilinmetsästys-excursiolle..

Muutenkin ruokakaupassa käynti on täällä aina oma seikkailunsa. Omasta mielestäni Suomen kaupoissa tavarat ovat hyvin loogisessa järjestyksessä ja valikoima on pienissäkin kaupoissa laaja. Käytin torstaina yli tunnin lähikauppani valtavalla jogurttihyllyllä etsiessäni korviketta maitorahkalle. Henkilökunnan ilmeistä päätellen näytin jogurttivarkaalta syynätessäni jokaisen paketin ravintoarvoja. Lopulta löysin jotain melkein Suomen maitorahkaa muistuttavaa jogurttia/rahkaa, joten ihmettelevät katseet olivat sen arvoisia.

Myös kuntosaliongelma on ratkaistu! Suuntasimme Marian kanssa valtavaan urheiluvälinekauppaan ja ostimme käsipainot, steppilaudat sekä kahvalliset kuminauhat. Tähän väliin voidaan todeta, että ruuhkametro ja steppilaudan kanssa matkustaminen on lyömätön yhdistelmä. Alakerran naapurilla on varmasti ollut viime aikoina ihmeteltävää, äänieristys kun on mitä on.


Ensi viikolla koittaakin jo pari mid term examia. Tuntuu, etteivät kurssit ole vielä edes kunnolla alkaneet ja nyt on jo puolivälin paikka. Täytyy ehkä siis tänään tai huomenna vähän silmäillä että mistä on kyse.. :D

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Arjen luksusta

Vihdoin se on täällä. Netti. Sain siis eilen asuntooni kauan kaivatun internetin pitkän säädön jälkeen. Mäkkärissä istuminen ei ole houkutellut viime aikoina, joten bloginkin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Ennen itsestään selvyytenä pitämäni asia on nyt kyllä täyttä luksusta!

Elämä Pariisissa on alkanut sujua hyvin. Koulu on saatu käyntiin ja olen saanut ympärilleni ihania ihmisiä. Koulussa istumisen määrä on onneksi aika pieni, joten kaupungin tutkimiseen jää paljon aikaa. Jokaista kurssia on vain kaksi luentoa putkeen (=3 tuntia) viikossa, joten tällä hetkellä istumista on vain 15 tuntia viikossa. Luentojen ajakohdat ovat erilaiset kuin Suomessa, sillä esimerkiksi tiistaisin ranskanluennot sijoittuvat ajalle 17.15-20.30. Viikonloppu alkaa kuitenkin torstaina jo kello 17 <3. Myös opiskelu poikkeaa Suomen mallista, ainakin verrattuna yliopisto-opiskeluun. Luennot ovat osallistujamäärältään paljon pienempiä ja opetus on käytännössä keskustelua opiskelijoiden kanssa. Kalvosulkeisista ei ole siis tietoakaan.

Vapaa-aikaa on paljon ja ohjelmana on ollut pääasiassa juhliminen, shoppailu ja kahvittelu ihanissa kahviloissa, joita Pariisi on pullollaan. To do -listalla on vielä salikortin hankkiminen. Fitness-buumi ei ole vielä löytänyt Ranskaa, joten kuntosalit ovat kalliita mutta silti aika vaatimattomia. Viime keskiviikkona googlalilin kuntosaleja lähettyviltäni, pakkasin treenikamat ja lähdin metsästämään itselleni punttisalia. Reissu olikin hieman erilainen kuin odotin.

Galeries Lafayette, shoppailutaivas <3

Ensimmäinen kuntosali oli kilometrin kävelymatkan päässä asunnoltani, kartasta katsottuna pohjoiseen päin. En ollut ottanut huomioon, että kyseinen alue on osa Pariisin pikku-Afrikkaa. Kuten joka paikassa, on pikku-Afrikassakin hyvät ja huonot alueensa, tämä sali taisi selkeästi olla sillä huonommalla alueella. Löysin kuntosalin oven, mutta en uskaltanut mennä sisälle ja kiiruhdin lähimmälle metrolle.

Toinen löytämäni paikka oli suunnilleen saman matkan päässä kotoani, mutta aivan eri suunnassa. Pääsin metrolla näppärästi lähelle määränpäätäni. Google maps ohjasi minut kuitenkin hyvin hämärälle kujalle, pienimuotoiselle punaisten lyhtyjen alueelle. Kuntosalit siis taitavat täällä Pariisissa viedä vain pahoille teille.. :D

Kaiken kruunasi kotimatka, joka ei myöskään mennyt kovin putkeen. Ranskassa juuri mikään ei toimi niin kuin pitäisi ja tällä kertaa metrolinja 7 (ainut linja, jolla pääsen kotiin fiksusti) oli jostain syystä epäkunnossa. Kuulutuksissa vakuutettiin, että metro tulee 15 minuutin päästä. Tosin jokaisen 15 minuutin jälkeen kuulutus tuli uudelleen, joten lopulta tilasin itselleni Uberin. Uber toimii Pariisissa hyvin ja on niin edullinen verrattuna normaaliin taksiin, että sitä voi täysin huoletta käyttää enemmänkin. Tosin viime aikoina Pariisissa on ollut paljon mielenosoituksia juurikin Uberin takia, taksit kun menettävät asiakkaansa. Itse liputan Uberin puolesta :D

Ehkäpä ensi viikolla tuuri kuntosalien suhteen on parempi, siihen asti pidän kuntoani yllä Pariisin rappusilla. Ja niitähän riittää!