Arjen luksusta

Vihdoin se on täällä. Netti. Sain siis eilen asuntooni kauan kaivatun internetin pitkän säädön jälkeen. Mäkkärissä istuminen ei ole houkutellut viime aikoina, joten bloginkin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle. Ennen itsestään selvyytenä pitämäni asia on nyt kyllä täyttä luksusta!

Elämä Pariisissa on alkanut sujua hyvin. Koulu on saatu käyntiin ja olen saanut ympärilleni ihania ihmisiä. Koulussa istumisen määrä on onneksi aika pieni, joten kaupungin tutkimiseen jää paljon aikaa. Jokaista kurssia on vain kaksi luentoa putkeen (=3 tuntia) viikossa, joten tällä hetkellä istumista on vain 15 tuntia viikossa. Luentojen ajakohdat ovat erilaiset kuin Suomessa, sillä esimerkiksi tiistaisin ranskanluennot sijoittuvat ajalle 17.15-20.30. Viikonloppu alkaa kuitenkin torstaina jo kello 17 <3. Myös opiskelu poikkeaa Suomen mallista, ainakin verrattuna yliopisto-opiskeluun. Luennot ovat osallistujamäärältään paljon pienempiä ja opetus on käytännössä keskustelua opiskelijoiden kanssa. Kalvosulkeisista ei ole siis tietoakaan.

Vapaa-aikaa on paljon ja ohjelmana on ollut pääasiassa juhliminen, shoppailu ja kahvittelu ihanissa kahviloissa, joita Pariisi on pullollaan. To do -listalla on vielä salikortin hankkiminen. Fitness-buumi ei ole vielä löytänyt Ranskaa, joten kuntosalit ovat kalliita mutta silti aika vaatimattomia. Viime keskiviikkona googlalilin kuntosaleja lähettyviltäni, pakkasin treenikamat ja lähdin metsästämään itselleni punttisalia. Reissu olikin hieman erilainen kuin odotin.

Galeries Lafayette, shoppailutaivas <3

Ensimmäinen kuntosali oli kilometrin kävelymatkan päässä asunnoltani, kartasta katsottuna pohjoiseen päin. En ollut ottanut huomioon, että kyseinen alue on osa Pariisin pikku-Afrikkaa. Kuten joka paikassa, on pikku-Afrikassakin hyvät ja huonot alueensa, tämä sali taisi selkeästi olla sillä huonommalla alueella. Löysin kuntosalin oven, mutta en uskaltanut mennä sisälle ja kiiruhdin lähimmälle metrolle.

Toinen löytämäni paikka oli suunnilleen saman matkan päässä kotoani, mutta aivan eri suunnassa. Pääsin metrolla näppärästi lähelle määränpäätäni. Google maps ohjasi minut kuitenkin hyvin hämärälle kujalle, pienimuotoiselle punaisten lyhtyjen alueelle. Kuntosalit siis taitavat täällä Pariisissa viedä vain pahoille teille.. :D

Kaiken kruunasi kotimatka, joka ei myöskään mennyt kovin putkeen. Ranskassa juuri mikään ei toimi niin kuin pitäisi ja tällä kertaa metrolinja 7 (ainut linja, jolla pääsen kotiin fiksusti) oli jostain syystä epäkunnossa. Kuulutuksissa vakuutettiin, että metro tulee 15 minuutin päästä. Tosin jokaisen 15 minuutin jälkeen kuulutus tuli uudelleen, joten lopulta tilasin itselleni Uberin. Uber toimii Pariisissa hyvin ja on niin edullinen verrattuna normaaliin taksiin, että sitä voi täysin huoletta käyttää enemmänkin. Tosin viime aikoina Pariisissa on ollut paljon mielenosoituksia juurikin Uberin takia, taksit kun menettävät asiakkaansa. Itse liputan Uberin puolesta :D

Ehkäpä ensi viikolla tuuri kuntosalien suhteen on parempi, siihen asti pidän kuntoani yllä Pariisin rappusilla. Ja niitähän riittää!

Pariisin arkea

Muutama päivä tässä onkin taas vierähtänyt. Totta tosiaan, mulla ei siis ole kotona vielä nettiä, sillä asian kanssa tuli pientä säätöä. Mutta kuten Pariisissa ja Ranskassa yleisestikin, harva asia toimii niin kuin sen pitäisi. Tukikohtana tällä hetkellä on siis lähimmän metroasemani vieressä oleva mäkkäri, jossa on vahva wifi. Täältä saa erikoiskahveja ja hyviä kroisantteja, niillä lähtee aamu hyvin käyntiin. 

Tästä taitaa tulla valtavan pitkä postaus, sillä viidessä päivässä ehtii tehdä paljon, varsinkin jos on Pariisissa. Ymmärrän täysin, miksi ranskalaiset ovat niin hoikkia, joka paikassa on portaita ja varsinkin jos välimatkoja kävelee, tulee kilometrejä ihan huomaamatta tallattua. 

Kilometrejä kartutin muutama päivä sitten Louvressa. Vaelsin museossa pari tuntia, katsellen paikkoja aika pintapuolisesti. Silti jokaisesta huoneesta oli ovi pariin uuteen huoneeseen, joista oli taas ovia uusiin huoneisiin. Poistuessani vilkaisin karttaa ja huomasin, että olin käynyt ehkä noin puolissa näyttelyiden huoneista. Vaikka katselin paikkoja pintapuolisesti, olihan Mona Lisa pakko nähdä. Seikkailtuani noin kolmen näyttelyn ja 40 huoneen läpi, löysin vihdoin tämän kuuluisan maalauksen. Etsiessäni taulua, ohitin valtavia taideteoksia..

.. mutta sitten itse Mona Lisa oli kunnon postimerkki. Odotin edes sentin isompaa taulua, vaikka tiesinkin etukäteen, että taulu on aika vaatimattoman kokoinen :D.

Taustaseinän puolesta mahtuisi kyllä isompikin taulu.. :D

Muuten olen vaellellut kaduilla ja yrittänyt tehdä kaupungista kodin. Joka paikassa on aika saman näköistä, mutta sehän ei haittaa, sillä rakennukset ovat kauniita. Asemakaava ei ole lainkaan kuten Suomessa yleensä, vaan korttelit saattavat olla minkä muotoisia vaan ja joka paikasta lähtee kapeita kujia. 

Tässä oman asuntoni portti, ei poikkea tyylistä!

Omasta asunnostani olen saanut taiottua jo kodin. Vaikka asunto on hyvin pieni, on siinä kaikki mitä tarvitsen. Ranskalaisissa asunnoissa suihku on usein rakennettu jälkeenpäin, joten minullakin suihkukaappi on keittiönurkkauksen vieressä, käytännössä keskellä kaikkea. Mutta eipähän tarvitse jättää tv-sarjaa kesken suihkussa käymisen takia kun telkkaria voi katsoa samalla.. :D Parasta asunnossani on kuitenkin pelastusköysi. Ranskassa on ollut vasta puoli vuotta lain nojalla pakollista varustaa asunnot palohälyttimellä. Voidaankin siis mietiskellä että monellako sellainen nyt sitten on. Vaikka itselläni se on, ei se auta jos koko talo on jo tulessa, joten vuokranantajani on hankkinut asuntoon köyden, jolla sitten pelastautua! En tiedä mihin tarkoitukseen köysi oikeasti on hankittu, mutta vuokraemäntäni ranskalainen mies minulle näin selitti :D 

Mahdollinen hengenpelastaja

Eilen kävin tamperelaisen ystäväni Marian kanssa Champs-Èlyséellä alennusmyynneissä. Tulihan sieltä jotain ostettua ja lopussa näytimme ihan koomisilta ostoskassiläjinemme. Kaiken kruunasi täyteen tupattu metro, johon tungimme ostoksiemme kanssa. Onneksi asuntoni hyvin rajoitettu säilytystila saattaa estää ylenpalttisen shoppailun. 

Itse pariisilaisesta elämästä ja ihmisistä olen ehtinyt tehdä muutamia havaintoja:

1. On sääntö, eikä poikkeus kävellä punaisia päin. Siis myös vaikka autoja olisi tulossa. On myös ok ajaa skootterilla punaisia päin. Myös autolla, onneksi ei niin usein. Liikenteessä vaaditaan itsevarmuutta. Ekaan tyhjään väliin vaan mennään.

2. Kellään ei ole hanskoja. Melkein viikon aikana olen bongannut kahdet nahkahanskat. Kädet ovat taskussa tai jäässä. 

3. Ihmiset pukeutuvat hyvin ja näyttävät hyvältä. Tosin tämä ei tullut yllätyksenä.

4. Suomessa tuttu asiakaspalveluhymy ei ole vakiovarusteena paikallisissa myyjissä. Ei lainkaan. Jos väsyttää, on esimerkiksi ihan ok haukotella näyttävästi, ainakin lähikaupassani.

5. Myyjillä ei myöskään ole kiire. Vaikka olisit pakannut jo 50 euron edestä hankkimasi ruokaostokset, voi kassaneiti laskea kassaa ja pyöritellä rahoja, huokaista pari kertaa ja sitten vasta ojentaa vaihtorahat. Nykyään maksan kortilla.. 

Parin tunnin päästä saa alkaa jännäämään, sillä tänään on ensimmäinen koulupäivä! Tapaaminen on vasta kahdelta, joten tiedossa taitaa olla pelkkää tutustumista ja saamani sähköpostin mukaan jatkamme koululta tervetuliaismaljoille johonkin läheiseen baariin. 

Kirjoittelen taas kun alan himoitsemaan mäkkärin kroisanttia, ellen sitä ennen saa asuntooni nettiä! :D

Alkuhuumaa

Täällä sitä nyt ollaan, maailman kauneimmassa kaupungissa. Matka Vaasasta Pariisiin oli hieman katastrofaalinen rikkinäisine busseineen ja myöhässä olevine lentoineen. Kaikki kuitenkin unohtui sillä sekunnilla kun taksin ikkunassa vilahti Eiffel-tornin huippu ja ymmärsin missä olen.

Asunto löytyi helposti ja pienten unien jälkeen lähdin heti ranskalaisittain viinille. Olin järkännyt homman siis airbnb:n kautta, kannattaa matkalle lähtiessä katsastaa mitä aktiviteettia matkakohteesta löytyy! Kävimme hyvin nuorella ja kansainvälisellä porukalla muutamassa eri paikassa. Ensimmäisessä paikassa joimme pari pulloa ranskalaista punaviiniä ranskalaisten juustojen ja patonkien kera. Poistuimme crépejen kautta opiskelijapubiin, siitä karaokebaariin (kyllä, lauloin, onneksi en yksin..) ja loppuillasta päädyimme tanssimaan.

Viimeiset metrot kulkevat kahden aikaan yöllä, joten lähdin kotiin hyvissä ajoin yhden jälkeen. Metroilla kulkeminen Pariisissa on todella yllättänyt minut helppoudellaan. Metrokartat ovat todella selkeät, kuten myös asemien taulut, joten aikaa ei ole kulunut eksymiseen.

Näyttää paljon vaikeammalta!

Tänään päivällä jätin metron ja kävelin asuntonäyttöön. Reitti kulki läpi yhden Pariisin punaisten lyhtyjen alueista, jossa esimerkiksi Moulan Rouge sijaitsee. Päivällä tosin meno taitaa olla hieman eri kuin öisin.. :D Asunto oli parempi kuin osasin odottaa ja sainkin avaimet käteen saman tien. Huomenna onkin luvassa tavaroiden raahaamista, jee..!

Näkymä tulevan kodin ikkunasta

Kaikissa ranskalaisissa elokuvissa ihmiset kulkevat patonki kainalossa pitkin katuja ja sama näyttää tapahtuvan ihan tosielämässäkin. Päätin sitten kotimatkalla poiketa kaupassa hakemassa patongin itselleni, ihan vaan sen takia että ollaan Ranskassa. 200 metrin matkalla kaupasta asunnolle ehdin saada turistin kysymään minulta reittiohjeita. Patonki toimii siis hyvänä rekvisiittana! Ja olihan se hyvää, loppui jo.. :D

Kaiken kaikkiaan Pariisiin kotiutuminen on tapahtunut niin hyvin kuin se 1,5 vuorokaudessa voi. Ranskaksi asioiminen on joka kerta helpompaa ja kulkeminen vaivattomampaa. Nyt täytyy enää odottaa että se "pääasia", eli koulu, alkaa!

Au revoir!

Apua, nyt jo?

Kun huhtikuussa sain sähköpostiini viestin vaihtopaikasta Pariisissa, alkoi kuumeinen odotus kaukaiseen lähtöpäivämäärään. Paljoa ei kuitenkaan tarvinnut odotella, sillä vauhdikas kesä ja syksy menivät kuin siivillä ja tässä sitä ollaan, matkalla kohti Helsinki-Vantaata ja Pariisia. 

Lähtövalmistelut tein perinteiseen tapaani viime tingassa, tällä kertaa silti hieman aiemmin kuin tuntia ennen lähtöä. Tavaraa on matkassa melkein yhtä paljon kuin tavaran kantajaa, mutta kaikkeen on valmistauduttu! Innolla odotan hetkeä kun saan raahata tavarani kuudenteen kerrokseen, ilman hissiä tietenkin. Raahaaminen ei lopu siihen, vaan paria päivää myöhemmin saankin todennäköisesti lähteä tavarapaljouden kanssa kohti lopullista asuntoa.

Kämppä, johon tavarani ensin taistelen on siis Airbnb:stä hankittu väliaikainen asumus. Lauantaina menen katsomaan asuntoa 9. arrondismentista ja jos kaikki on kunnossa, saan samalla kertaa avaimet kouraan. Kyseessä on pieni, mutta sitäkin halvempi koirankoppi perinteisen ranskalaisen talon viidennessä kerroksessa. Hinta on yli 300 euroa pienempi kuin alunperin budjetoimani summa. Uskon, että ylimääräisen rahan tuhlaaminen tuottaa valtavasti hankaluuksia... 

Tulevan reissun suhteen odotukseni ovat korkealla. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen en ole töissä opintojen ohessa, joten saan tutustua uuteen ystävääni vapaa-aikaan! Pariisissa vapaa-aikaa on varmasti myös hieman helpompi viettää, jo pelkän Louvren koluamisessa saattaa mennä muutama tovi. Vapaa-ajan lisäksi odotan kaikkia uusia ihmisiä ja kokemuksia, jotka seikkailuni varrelle sattuvat. 

Nyt aion nauttia yli kuuden tunnin bussimatkasta ja ehkä hieman nukkua, 12 tunnin päästä ollaankin jo kohteessa!