Pariisin arkea

Muutama päivä tässä onkin taas vierähtänyt. Totta tosiaan, mulla ei siis ole kotona vielä nettiä, sillä asian kanssa tuli pientä säätöä. Mutta kuten Pariisissa ja Ranskassa yleisestikin, harva asia toimii niin kuin sen pitäisi. Tukikohtana tällä hetkellä on siis lähimmän metroasemani vieressä oleva mäkkäri, jossa on vahva wifi. Täältä saa erikoiskahveja ja hyviä kroisantteja, niillä lähtee aamu hyvin käyntiin. 

Tästä taitaa tulla valtavan pitkä postaus, sillä viidessä päivässä ehtii tehdä paljon, varsinkin jos on Pariisissa. Ymmärrän täysin, miksi ranskalaiset ovat niin hoikkia, joka paikassa on portaita ja varsinkin jos välimatkoja kävelee, tulee kilometrejä ihan huomaamatta tallattua. 

Kilometrejä kartutin muutama päivä sitten Louvressa. Vaelsin museossa pari tuntia, katsellen paikkoja aika pintapuolisesti. Silti jokaisesta huoneesta oli ovi pariin uuteen huoneeseen, joista oli taas ovia uusiin huoneisiin. Poistuessani vilkaisin karttaa ja huomasin, että olin käynyt ehkä noin puolissa näyttelyiden huoneista. Vaikka katselin paikkoja pintapuolisesti, olihan Mona Lisa pakko nähdä. Seikkailtuani noin kolmen näyttelyn ja 40 huoneen läpi, löysin vihdoin tämän kuuluisan maalauksen. Etsiessäni taulua, ohitin valtavia taideteoksia..

.. mutta sitten itse Mona Lisa oli kunnon postimerkki. Odotin edes sentin isompaa taulua, vaikka tiesinkin etukäteen, että taulu on aika vaatimattoman kokoinen :D.

Taustaseinän puolesta mahtuisi kyllä isompikin taulu.. :D

Muuten olen vaellellut kaduilla ja yrittänyt tehdä kaupungista kodin. Joka paikassa on aika saman näköistä, mutta sehän ei haittaa, sillä rakennukset ovat kauniita. Asemakaava ei ole lainkaan kuten Suomessa yleensä, vaan korttelit saattavat olla minkä muotoisia vaan ja joka paikasta lähtee kapeita kujia. 

Tässä oman asuntoni portti, ei poikkea tyylistä!

Omasta asunnostani olen saanut taiottua jo kodin. Vaikka asunto on hyvin pieni, on siinä kaikki mitä tarvitsen. Ranskalaisissa asunnoissa suihku on usein rakennettu jälkeenpäin, joten minullakin suihkukaappi on keittiönurkkauksen vieressä, käytännössä keskellä kaikkea. Mutta eipähän tarvitse jättää tv-sarjaa kesken suihkussa käymisen takia kun telkkaria voi katsoa samalla.. :D Parasta asunnossani on kuitenkin pelastusköysi. Ranskassa on ollut vasta puoli vuotta lain nojalla pakollista varustaa asunnot palohälyttimellä. Voidaankin siis mietiskellä että monellako sellainen nyt sitten on. Vaikka itselläni se on, ei se auta jos koko talo on jo tulessa, joten vuokranantajani on hankkinut asuntoon köyden, jolla sitten pelastautua! En tiedä mihin tarkoitukseen köysi oikeasti on hankittu, mutta vuokraemäntäni ranskalainen mies minulle näin selitti :D 

Mahdollinen hengenpelastaja

Eilen kävin tamperelaisen ystäväni Marian kanssa Champs-Èlyséellä alennusmyynneissä. Tulihan sieltä jotain ostettua ja lopussa näytimme ihan koomisilta ostoskassiläjinemme. Kaiken kruunasi täyteen tupattu metro, johon tungimme ostoksiemme kanssa. Onneksi asuntoni hyvin rajoitettu säilytystila saattaa estää ylenpalttisen shoppailun. 

Itse pariisilaisesta elämästä ja ihmisistä olen ehtinyt tehdä muutamia havaintoja:

1. On sääntö, eikä poikkeus kävellä punaisia päin. Siis myös vaikka autoja olisi tulossa. On myös ok ajaa skootterilla punaisia päin. Myös autolla, onneksi ei niin usein. Liikenteessä vaaditaan itsevarmuutta. Ekaan tyhjään väliin vaan mennään.

2. Kellään ei ole hanskoja. Melkein viikon aikana olen bongannut kahdet nahkahanskat. Kädet ovat taskussa tai jäässä. 

3. Ihmiset pukeutuvat hyvin ja näyttävät hyvältä. Tosin tämä ei tullut yllätyksenä.

4. Suomessa tuttu asiakaspalveluhymy ei ole vakiovarusteena paikallisissa myyjissä. Ei lainkaan. Jos väsyttää, on esimerkiksi ihan ok haukotella näyttävästi, ainakin lähikaupassani.

5. Myyjillä ei myöskään ole kiire. Vaikka olisit pakannut jo 50 euron edestä hankkimasi ruokaostokset, voi kassaneiti laskea kassaa ja pyöritellä rahoja, huokaista pari kertaa ja sitten vasta ojentaa vaihtorahat. Nykyään maksan kortilla.. 

Parin tunnin päästä saa alkaa jännäämään, sillä tänään on ensimmäinen koulupäivä! Tapaaminen on vasta kahdelta, joten tiedossa taitaa olla pelkkää tutustumista ja saamani sähköpostin mukaan jatkamme koululta tervetuliaismaljoille johonkin läheiseen baariin. 

Kirjoittelen taas kun alan himoitsemaan mäkkärin kroisanttia, ellen sitä ennen saa asuntooni nettiä! :D